Maalauksesta tulikin video ja videosta tulikin maalaus. Elämä on prosessi.

Alanderin Hannu, 2015

Viisitoista vuotta sitten oli puhetta paikallisessa baarissa Hannun kanssa muotokuvan maalaamisesta.  Tai oikeastaan, ensin puhuttiin elämisestä täällä maalla. Hannu kertoi lapsuudestaan ja perheensä töistä maatilalla ja siitä kuinka hän jo pikkupoikana oppi ajamaan traktoria ja leikkuupuimuria. Siinä kun vielä muutama otettiin, niin tuli sovittua tämä muotokuva-asiakin. No, vuodet vierivät, niinhän ne tuppaavat tekemään, ja aina on kaikenlaista kiireellistä toimitettavaa ja vanhat asiat alkavat vaipua unholaan. Mutta joka tapauksessa, ajatus muotokuvan tekemisestä pysyi hengissä ja sen verran aihetta tapailtiin, että kävin videokameran kanssa Hannua kuvaamassa silloin tällöin. Ensimmäiset kuvat otettiin vuonna 2003 ja viimeiset 2013. Kymmenen vuoden seurantadokumenttihan siitä syntyi! Joskus voi olla hyväkin, etteivät työt etene liian vinhaan. No, nyt sitten kuitenkin valmistuivat yhdessä rytäkässä sekä maalaus että videoitu tallenne Hannu Alanderista ja sammattilaisen maaseutukulttuurin muutoksista. 

Eräänä helmikuisena iltana, kun olin lämmittänyt työväentalon korkeat pönttöuunit, koputettiin ovelle. Hannuhan sieltä tuli elokuvansa maailman ensi-iltaan. Olin viritellyt lakanan ja projektorin ja ei muuta kuin: antoisaa elokuva iltaa! Video päättyi, Hannu oli hiljainen, ja minä taiteilijan sisäistä epävarmuutta tuntien valittelin puupenkkien kovuutta. Mutta ei hän puutuneisuuttaan niin hiljainen ollut, vaan kyllä siinä hetkessä tunsimme jotain erityistä, ehkä se oli sitä elokuvan taikaa.

Tätä iltaa edelsi vielä eräs toinen, hämärä ja märkä talvipäivä. Sammatin työväenyhdistykseltä vuokraamassani työhuoneessa ei ollut vielä juuri mitään. Se oli aivan tyhjä. Paitsi salin keskellä videoprojektori ja näyttämölle olin pingoittanut suuren lakanan. Vähän noin niin kuin koemielessä. Lattialla oli komea rivi penkkejä ja puu-uunissa tuli. Lakanalla alkoi liikkua kuvia. Kai Lehtinen Havukka-ahon ajattelijana! Katselin elokuvaa ja silloin tällöin vilkaisin tyhjiä penkkirivistöjä. Mutta voisihan tänne kutsua muitakin katselemaan näitä elävien kuvien ihmeitä! 

Voisiko se olla mahdollista? Sammatin Näyttämö? Dokumentteja, animaatioita, lyhytelokuvia, kokoillan elokuvia, videotaiteilijoiden teoksia, kokeellista elokuvaa, lasten elokuvia, eläviä kuvia, erilaisia aiheita, vuosittain vaihtuvia teemoja!? Liikkuvan kuvan festivaali? Täällä Sammatissa? Mutta onhan täällä myös Paikkari Performance ja tuleehan sinnekin joka vuosi hieno yleisö. 

Hmm...