Sammatin Näyttämö kiittää kesän 2016 taiteilijoita ja yleisöä! Hyvää uutta vuotta kaikille!

Tulevaa ohjelmistoa:

Pekka Kainulainen
"Tarinoita ja lauluja"
"Stories and Songs"
3.2.2017 klo 20
TUUHEIKKO
Sammatti, Lohja, Finland
Europe

Hieno ilta taas!

Riku Kemppinen ja Jarkko Korhonen, Sammatin Näyttämö 2016

Riku Kemppisen esitys "2000 -luvun kotimainen runous näyttämöllistettynä" oli mieltä ja kieltä toisille taajuuksille virittävä kokemus. Yhdessä Jarkko Korhosen kanssa luotu valo- ja äänimaailma sai pienillä eleillä ajan ja paikan vaihtumaan. Eräänlaisena juttelutyylisenä esitelmänä alkanut pohdiskelu runouden olemuksesta muuttuikin herkästi eläväksi runolliseksi todellisuudeksi. Välillä hiiskumatonta, välillä naureskelevaa yleisöä lennätettiin meille kaikille niin tutuissa maisemissa. Tuttuus oli kuitenkin sitä runoudelle ominaista ihmismielen karttaan piirrettyä tuttuutta. Vieraita, outoja ja sitten yllättäen, tuttuja paikkojahan siinä katseltiinkin.. 

Esitys koostui seuraavien runoilijoiden runoista: Teemu Mäki, Jouni Inkala, Markku Paasonen, Henriikka Tavi, Jarkko Tontti, Lassi Nummi, Tuomas Timonen, Aki Salmela ja Marianne Kurtto. Hienoja runoilijoita hienosti näyttämölle tuotettuna!

Tärkeät paperit pukuhuoneen lattialla.

Jouni Inkala, Teemu Mäki, Markku Paasonen, Henriikka Tavi, Jarkko Tontti, Lassi Nummi, Tuomas Timonen, Aki Salmela, Marianne Kurtto. Runoja.

Riku Kemppinen

Teatteria työväentalolla!

Kun videoscreeni siirrettiin syrjään, paljastui sen takaa esirippu. Tämän kesän Sammatin Näyttämön yleisötapahtumat päättää Teatteripäivät 2016. Perjantaina 19.8. klo 18 esirippu aukeaa. Riku Kemppinen esittää 2000 -luvun suomalaista runoutta näyttämöllistettynä. Runo tulee lähelle ja koskettaa.
Esirippu avautuu uudelleen seuraavana iltana. Lauantaina 20.8. klo 18 Teatteri Reipas Irma koettelee Sammatin Näyttämöllä ilon ja surun rajoja. Ihmismielen monenkirjavassa räsymatossa raitoja riittää!

20.8. 2016 klo 18 Teatteri Reipas Irma: ILO!

Teatteri Reipas Irman esitys ILO kertoo tarinoita riemusta ja onnesta ilon-ja surun-kautta. 

Mitä tehdä, kun elämästä katoaa ilo? Entä jos ei onnistukaan ottamaan itseään niskasta kiinni? Auttavatko kohdun rauhoittavat äänet? Vai pitäisikö vetää ensimmäistä vastaantulijaa turpaan?

Teatteri Reipas Irman esitys naurattaa ja itkettää. Banaaninkuoria, positiivisuutta ja aimo annos negatiivisuutta. Esitys koostuu vaivaannuttavista tilanteista, absurdista huumorista ja mielikuvituksen maisemista. ILOa on esitetty aiemmin syksyllä 2014 Galleria Forum Boxissa Helsingissä. Sammatin Näyttämöllä esityksestä nähdään päivitetty versio. Esitys on suunnattu aikuisille.

Ohjaus: Mammu Rauhala

Näyttämöllä: Juhani Kataja, Martta Kaukonen, Lissu Kirves, Salla Mäkinen, Juha Niemi ja Raisa Salo.

Teatteri Reipas Irma on helsinkiläinen ammatti- ja harrastajavoimin toimiva näyttämötaiteen ensemble, joka on perustettu vuonna 1994. Toiminta perustuu monialaiseen taiteelliseen työskentelyyn, jossa koko työryhmä osallistuu esitysten luomisprosessiin.

Sammatin Näyttämön teatteripäivät 19.-20.8. 2016.

Teatteripäivät 19.-20.8. 2016

Animaatio- ja dokumenttielokuvien jälkeen siirrymme teatteri-ilmaisun pariin.
Perjantaina 19.8. klo 18 nousee Sammatin Näyttämön suurelle näyttämölle Riku Kemppinen. Hienolla läsnäolon taidollaan hän kuljettaa katsojia 2000 -luvun suomalaisen runouden maisemissa.
Lauantaina 20.8. klo 18 esiintyy Reipas Irma ohjaajanaan Mammu Rauhala. Reipas Irma kompastuu banaanin kuoreen ja joutuu etsimään todellista ILOA vaikeimman kautta.

"Kun tuomi kukki jo" sekä "Kirvesmies" saivat hienon vastaanoton vuoden 2016 liikkuvan kuvan festivaalin viimeisenä iltana. Työväentalon piha täyttyi autoista ja ilahduttavan moni lähialueen asukas tuli paikalle polkupyörällä. Salimme tarjosi tänäkin vuonna sata istuinpaikkaa ja joka tuoli oli tarpeen. 

Kunniavieraina Iiris Pessan ja Pekka Kainulaisen dokumenttielokuvien ensi-illassa olivat dokumenteissa haastatellut Helmi Nieminen, Maija-Leena Soinne, Caj Sundman, Hannu Korpijaakko ja Tuomas Ratilainen. 

Näyttelijä Maija-Leena Soinne ja kuvaaja Caj Sundman olivat nähneet "Kun tuomi kukki jo" -elokuvan muutamaa päivää aikaisemmin ja heiltä saimme ennakkonäytöksessä erinomaisen palautteen. Arvostamme suuresti tällaista elokuva-alan ammattilaisilta saamaamme tunnustusta!

Iloksemme vielä ensi-illan jälkeenkin ihmiset ovat tulleet kiittelemään meitä elokuvien tekemisestä ja Sammatin Näyttämö -tapahtuman järjestämisestä! 

Aimo Hyvärinen Sammatin Näyttämöllä.

Aimo Hyvärinen Tampereen Pispalasta kävi esittelemässä Erkki Pirtolasta vuonna 1997 valmistuneen dokumenttielokuvan. Elokuvan jälkeen hetken muistelimme Erkkiä. Huomasin, että Erkin muisteleminen tällaisessa yhteisessä tilaisuudessa ei olekaan aivan helppoa. Erkki oli ja on suurmies. Ja tyypillinen suurmies-hehkuttelu ei hänen tapauksessaan tule kysymykseen. Itse olen omien sikin-sokin olevien Erkkimuistojeni kanssa päättänyt toimia siten, kuin Erkki ei olisikaan kuollut. Niinkuin Amin dokumentissa julistettiin "Elvis lives!" niin myös Erkki elää ja hänen uskomattoman energisen ajatusviljelyn siemenet itävät, versovat ja kasvavat ihmisen taiteen pellossa.

Aimo Hyväriselle ja Irma Silvennoiselle olen erittäin kiitollinen siitä työstä, jonka 1990 -luvun lopussa tekivät saattaessaan esiin kauneutta, joka Erkin vaalimassa kaaoksessa kukoisti.

Katariinan maisemakonttori Sammatissa.

Hienon animaatioelokuva illan jälkeen Sammatin Näyttämön autonkuljettaja ja vierailevien tähtien  majoituksesta vastaava henkilö tapasi aamulla Katariina Lillqvistin konttorissaan. Työn alla olevan, uusimman elokuvan loppuspiikit kirjoitettiin Sammatin rauhassa, maisemakonttorissa, kuikan huutojen ja kalojen plumpsahtelun saattelemana. Sammatin Näyttämön koko henkilökunta on äärimmäisen iloinen pystyttyään tarjoamaan kuuluisalle vierailijalle tällaiset lepo- ja työskentelypuitteet. Siitä kiitos asiaan vaikuttaneelle taholle! Unohtamatta catering päällikköämme, jonka Katariinalle lahjoittamalla ongella on mahdollista saada vielä monta maukasta ateriaa!

Autonkuljettaja kyyditsi Katariina Lillqvistin Sammatista Saloon, jossa tapasimme Katariinan siskon Titi Lillqvistin. Titi kertoi mielenkiintoisesta työstään Forssan museon puitteissa. Draaman keinoin herätetään vanhat ajat, vanhat esineet ja vanhat tarinat eloon. Ja ehkä kaikkein tärkein: saatetaan vanhat aatteet uuteen valoon.

Sisarukset jatkoivat matkaansa kohti Portaankylää autonkuljettajan ryhtyessä AV -laitehankinta-operaatioon. Kirpputorilta löytyikin hyvä DVD -soitin halvalla ja nyt ei enää työväentalolla esillä olevan Intiaaniasiain toimistonkaan kuva nyi eikä pätki. Kaikki toimii!    

Katariina Lillqvist Sammatissa.

Katariina Lillqvistin animaatioelokuvat käynnistivät tämän vuoden liikkuvan kuvan festivaalin.

Tapahtuma käynnistyi hienosti. Koko festivaalin avasi Villa Eweisin "Kotiintulo", minuutin mittainen vaellustarina, joka sai raikuvat aplodit ja kiitosta myös Katariinalta. 

Katariinalta näimme "Kamarihaikaran", "Laulun hirsipuusta", "Baby Boxin" ja lopuksi "Ksenia Pietarilaisen". Omaleimaisella tavallaan Katariina käsitteli surrealistisia, rajuja ja vakavia aiheita luomissaan nukkemaailmoissa. Ja kertoili animaatioelokuvien välissä niiden tekemiseen liittyvistä asioista. Kiitokset myös kaikenikäisistä katsojista koostuneelle, intensiiviselle yleisölle!

PS. Suomeen ollaan perustamassa nukkeanimaatio -museota Katariina Lillqvistin ja kumppaneiden toimesta. Nukkeja, lavasteita, elokuvia ja kaikenlaista elokuvien tekoon liittyvää aineistoa on yhden museon verran. Vain paikka puuttuu. Tässä pieni vinkki kaupunkien ja kuntien johtajille. Kuka kerkiää ensin varaamaan moisen matkailuvetonaulan itselleen!

Videokanttiinissa performanssivideoita 20.-22. 7. 2016

Tuntia ennen ja jälkeen elokuvien esitetään videokanttiinissa performanssivideoita. Julien Blaine Ranskasta, Nicola Frangione Italiasta, Yann Marussich Sveitsistä ja Siobhan Mullen Pohjois-Irlannista esittäytyvät.

Siobhan Mullenin performanssitaidetta näin ensimmäisen kerran Séte:n kaupungissa Infr´Action -tapahtumassa 2006. Nicola Frangione:en tutustuin Göteborgissa 2008 ja Yann Marussich sekä Julien Blaine tulivat tutuiksi Live Action 10 -performanssitapahtumassa Göteborgissa 2015. Kenties lohjalaisilla on joskus mahdollisuus kohdata heidän taidettaan Paikkari Performance:ssa. Nyt he joka tapauksessa ovat hyvin myötämielisesti toimittaneet esitysmateriaalia Sammatin Näyttämölle, jonka henkilökunta heitä tästä eleestä suuresti kiittää! Merci! Grazie! Thank you!  

Musiikkivideoita Videokanttiinissa ja kahvila-baari Tuuheikossa 1.7.-22.7 2016

Tuntia ennen ja jälkeen elokuvaesitysten esitetään Videokanttiinissa 20.-22. 7. Villa Eweisin, Marjanpoimijoiden ja Sigve Alsvikin musiikkivideoita. Sammatin keskustassa olevassa kahvila-baari Tuuheikossa on myös nähtävissä musiikkivideoita sattumanvaraisina ajankohtina. Jos ei video ole päällä baariin mennessäsi, pyydä myyjää käynnistämään televisiolaite! Samaisessa baarissa on myös valokuvanäyttely Paikkari Performance tapahtumista vuosilta 2011-2015.

"Kun tuomi kukki jo" ja "Kirvesmies" 22.7. 2016 klo 18

Iiris Pessan ja Pekka Kainulaisen dokumenttielokuvat 22.7. 2016 klo 18. 

Elokuvassa "Kun tuomi kukki jo" haastatellaan "Orpopojan valssi", "Kun tuomi kukkii" ja "Veljen varjo" -elokuvien kuvauksissa mukana olleita ihmisiä ja nähdään kohtauksia kyseisistä elokuvista. Samalla luodaan katsaus "tanssilavaromantiikan" hiipumiseen ja television ja realismin aikakauden alkamiseen Suomessa.

KAAOS JA KAUNEUS 21.7. 2016 klo 18

Dokumenttielokuva 

Erkki Pirtolan maailmasta ja taidenäkemyksestä.

Aimo Hyvärinen

Irma Silvennoinen

HiQ visual oy

1997

Katariina Lillqvistin nukkeanimaatioita Sammatin Näyttämöllä 20.7. 2016 klo 18.

Katariina Lillqvist

Katariina Lillqvist on Prahassa asuva, Tampereella syntynyt ohjaaja-käsikirjoittaja, jonka monipuolinen tuotanto käsittää niin dokumentteja, animaatioita kuin radiokuunnelmiakin. Teoksissaan hän pohtii usein vallan, alistamisen ja vapauden teemoja sekä vähemmistöjen suhdetta valtakulttuuriin. Tsekkiläisen mustan huumorin ja surrealismin piirteet näkyvät erityisesti hänen nukkeanimaatioissaan, jotka ovat jo yli neljännesvuosisadan ajan keränneet palkintoja niin koti- kuin ulkomaisillakin festivaaleilla.

Katariina kertoo: "Miten minusta tuli animaationtekijä? Polut olivat loogisia: ensin opiskelin elokuvaa, sitten sain stipendin silloiseen Tsekkoslovakiaan, pääsin urani alkuun kunnianarvoisalla Jiri Trnkan studiolla ja perustin lopulta kaksi omaa tuotantoyhtiötä. Vuosien mittaan olen ohjannut ja käsikirjoittanut 17 animaatiota, joita yhdistää sama arvoitus: niissä esiintyvät nuket, hieman vaaksaa suuremmat homunculukset, jotka lumoavalla itsevarmuudella saavat katsojan uskomaan. ettei niiden taiturimaisen elämän takana suinkaan kummittele animaattorin pitkä käsi.

Mutta jos minulta kysytään, miksi kiinnostuin nukeista tai nukketaiteesta ylipäänsä, olen hämmentynyt enkä löydä suoria vastauksia. Nuket ovat osa omaa varjoani, ne ovat olleet elämässäni läsnä aina ja tulevat epäilemättä saattamaan minua hautaan asti, kysymättä keneltäkään lupaa. Lapsuuteni peltonuket, Tbilisin marionettiteatterin unohtumaton Romeo ja Julia, meksikolaisen vuoristokylän taivaalle ruutipulverin voimalla ammutut paperienkelit, Prahan pienten elokuvateattereiden kankailla tanssineet pirut sekä Moravian yksijalkainen viikatemies ovat kaikki jättäneet jälkensä omiin nukkeanimaatioihini jotka toivottavasti ovat omalta osaltaan taas vieneet perinnettä eteenpäin ja avanneet sille uusia ovia."

Tuuheikossa suhisee 1. - 22.7. 2016

Lohja, Sammatti, Tuuheikko! 

1.7. - 22.7. 2016 musiikki- ja performanssivideoita sekä valokuvia Paikkari Performance tapahtumista vuosina 2011-2015.

Pappa Jyrälän perintö.

"Äänellä se elokuva tehdään!" 

Edesmenneen, legendaarisen äänimiehen Paul Pappa Jyrälän paradoksaalinen lause piintyi tajuntaani heti, kun sen jostain aikoinani luin. Olin erittäin usein kotimaisen elokuvan lopputeksteissä huomannut Jyrälän nimen ja osasin hänen ammattitaitoaan arvostaa, vaikka oma suhteeni elokuvaan olikin täysin sattumanvarainen. Esimerkiksi äänittämisen tekniikasta en tiennyt yhtään mitään. Nyt kun "Kirvesmies" ja "Kun tuomi kukki jo" -dokumenttielokuviemme kuvaukset ovat loppusuoralla, on varsinkin ulkona tehtyjen haastattelujen aikana tullut taas mietittyä äänen olemusta. Samalla kun kirkkaassa auringon paisteessa yritän kameran näytössä nähdä jotain, kuuntelevat korvani paitsi haastateltavan ääntä, myös taivaalla lähestyvän lentokoneen, sivutieltä tulevan auton ja kuusikossa kauniisti pulisevan sepelkyyhkyn osallisuutta kyseisen kohtauksen luomiseen. Äänien luoma tila ja tunnelma on minua aina kiinnostanut. Seuraavassa taannoin Länsi-Uusimaa -lehdessä julkaistu kolumnini aiheesta:     

Äänimaailma

Keskittymiskykyni ei ole erityisen hyvä. Meteli ja häly suistavat minut helposti olotilaan, jossa ikään kuin kadotan koordinaatit. Eksyn itsestäni. Silloin myös kuva toisesta ihmisestä ja koko ympäröivästä maailmasta vääristyy. Mieli väsyy, hätääntyy ja sekoaa. Meteli ottaa vallan.

Tunnistin jo nuoruudessani alttiuteni äänille. Kehitin keinon, jolla pelastautua ylivoimaiseksi yltyvien äänten kaaoksesta. Jos ei ollut mahdollista ”mennä hiljaisuuteen”, menin ”päin ääniä”. Luovuin turhasta yrityksestä suojata henkilökohtaista hiljaisuuttani ja annoin äänten tulla. Silloin tapahtui kummia: kaaos alkoi jäsentyä. Hahmotin suuntia, sävyjä, mittasuhteita ja lopulta itsenikin. Maailmassa oli taas jotain mieltä.

Unessa kuullut äänet voivat olla säpsähdyttävän todellisia. Joku kutsuu sinua, puhelin soi, mereltä kuuluu musiikkia, ääni taivaasta…Jos ääni fysikaalisesti on ääniaaltojen liikettä nesteessä tai kaasussa, mihin perustuvat unen ja hereilläolon rajamailla, mielen tyhjiössä kuullut äänet? Kun on istunut kirkkaana kesäpäivänä tuntikausia ongella ja tuijottanut vedessä kelluvaa kohoa, näkee illalla sängyssä maatessaan kohon liikahtelevan ja renkaiden leviävän veteen. Niin myös äänet tallentuvat mielen arkistoihin.

Muistelen vanhoja ääniä elämäni varrelta. Onnistun taas kuulemaan nukkuvan veljeni nenän tuhinan, öistä tietä talomme ohi ajavan auton pörinän, yötaivaalla jyrisevän postikoneen, kahvikuppien sunnuntai-aamuisen kilinän, kesätuulen suhahtelut, raollaan olevan ikkunan kitisevät narahdukset ja hakasten lonksahtelun, varpusen sirkutuksen pensasaidassa, askelten rohinan hiekassa, nahkatakin narinan, pienten lasten kirkkaat äänet. Kuulen ravintolasalin metelin, sähkökitaran, laivan konehuoneen jytinän, jäätyvän lammen kumahtelun. Saunan kiuas naksahtelee, kurjet, kuiskaus, hiljaisuus…

Ehkä merkillisin mieleeni jäänyt ääni liittyy erääseen kokemukseen Tukholmassa muutamia vuosia sitten. Kuuntelin Puolan suurlähetystössä taidenäyttelyn avajaisissa erään performanssitaiteilijan ääniteosta. Yltyvä äänen voimakkuus ja yhä uusien ja uusien hälytasojen lisääntyminen alkoi jo lähennellä kipukynnystä. Olisin paennut paikalta, mutta huone oli tupaten täynnä ihmisiä ja reitti eteiseen ja ulkoilmaan oli suljettu. Nojasin seinään, valahdin lattialle ja olin pakotettu kippurassa kohtaamaan äänimassan, josta en kyennyt erottamaan minkäänlaisia yksityiskohtia, sävelkorkeuksia tai rytmejä. Äänen voima oli niin suuri, ettei se enää tuntunut miltään ilmassa virtaavalta, vaan alkoi muuttua minua ympäröiväksi ja minut täyttäväksi aineeksi. 

Esitys jatkui ja jatkui. Pakokauhuni, raivoni ja vihani oli turhaa. Tunsin muuttuvani meripihkaan miljoonia vuosia sitten juuttuneeksi kärpäseksi, kalanruotofossiiliksi. Ääni muotoutui kuviksi niin kuin lyijynharmaa kallio olisi alkanut kirjavoitua tai ikkunaruutuun olisi alkanut syntyä jääkukkia. Ääni huusi kuin historian läpi hyökkäävät tai pakenevat sotajoukot, kaikkien aikojen kaikkien kansojen ääni, loputtomien vallankumousten ääni, elämänpakon eteenpäin ajamien ihmisten ääni. Pimeästä kantautuvien eläinten kirkuvien huutojen, mölinän ja kähinän kaltainen ääni, juoksevien joukkojen ääni. Pelokas ja voimakas ääni. Lohduttomuuden ja lohdun ääni. Luissani ja veressäni värähtelevä ja jyrisevä elämän ääni. Ihmisen maailman ääni.

Televisio tulee! Oletko valmis?

Dokumenttielokuvassa "Kun tuomi kukki jo" haastatellaan henkilöitä, jotka ovat olleet todistamassa elokuvien tekemistä Sammatissa ja muualla Lohjalla. "Orpopojan valssi" -elokuvaa kuvattiin Sammatissa v. 1948, "Kun tuomi kukkii" -elokuvaa tehtiin 1960 -luvun alussa ja "Veljen varjo" (vuodelta 1964) oli ensimmäinen televisiolle tuotettu näytelmäelokuva. Muitakin Sammatin ja Lohjan maisemiin liittyviä elokuvia haastateltavien  muistoissa häivähtelee, niin kuin myös elävän elämän kohtauksia menneiltä vuosikymmeniltä. Sodan jälkeisen romanttisen elokuvatuotannon taivaalle kertyvät pilvet ennustavat uutta aikaa, televisio tekee tuloaan! 

Sammatin Näyttämö 2016

Videoita ja teatteria heinäkuussa ja elokuussa. Tervetuloa!

MUSEUM FÜR FILM UND FERNSEHEN, Berlin 2015

Elokuussa 2015 ensimmäisen Sammatin Näyttämön jälkeen henkilökuntamme suuntasi Berliiniin rentoutumaan. Kaupungin hieno tunnelma lumosi meidätkin ja mm. Deutsche Kinemathek tarjosi pari toteuttamiskelpoista idistä Sammatin Näyttämön tuottajalle, ohjaajalle, käsikirjoittajalle, kuvaajalle, äänittäjälle, puvustajalle, lavastajalle, maskeeraajalle, järjestäjälle, tuotantosihteerille, sähkömiehelle, lattiamanulle...no, siis koko henkilökunnalle!

Iiris Sony Centerissä

Pekka vaikuttuneena saksalaisen elokuvan ja television historiasta. Hieno museo!

"Suunniteltii vähä leffaa ja tollee..."